Miten lumipeitteen määrä ja ilmaston lämpeneminen vaikuttavat talvehtiviin nisäkkäisiin ja lintuihin? Lauhtuva talvi mahdollistaa monien eteläisten lajien levittäytymisen yhä pohjoisemmaksi. Tulevaisuudessa talvisin sataa enemmän, lämpötilat nousevat ja vesistöjen jääpeitteet heikkenevät.
Eläinlajien täytyy sopeutua uusiin olosuhteisiin tai siirtyä alueille, joilla elinolosuhteet ovat niille suotuisammat. Samalla lajit joutuvat uudessa tilanteessa kilpailemaan toistensa kanssa. Erityisesti lumesta ja jäästä riippuvaiset ja niihin hyvin sopeutuneet lajit joutuvat ahtaalle, sillä tilaa siirtyä uusille elinalueille ei ole käytössä loputtomasti. Lajit törmäävät esteisiin, esimerkiksi mereen.
Monet eläinlajimme ovat sopeutuneet pohjoisen oloihin ja ne selviävät kovistakin pakkasista. Esimerkiksi saimaannorppa, metsäjänis ja kuusi tulevat todennäköisesti taantumaan ilmaston muuttuessa. Saimaannorppa tarvitsee lumikinokset ja kantavan jään talvipesäänsä varten, jonne se kevättalvella synnyttää poikasensa. Metsäjänis taas on suurten lumikenkämäisten käpäliensä ja valkoisen talviturkkinsa avulla erikoistunut selviämään lumihankien keskellä. Kuten metsäjänis, myös monet muut talviturkkinsa lumiympäristöön sopeuttavat eläimet altistuvat petojen saalistukselle, jos lunta ei olekaan. Suojaavan lumipeitteen vähentyminen haittaa myös muun muassa kanalintujen ja talvihorrokseen vaipuvien lajien elämää.
Leudommat talvet toisaalta toivottavat tervetulleiksi lajeja, jotka eivät muuten viihtyisi täällä. Uusien lajien saapuminen voi johtaa kilpailuun alkuperäisten lajien kanssa ja esimerkiksi tauteja levittävät lajit, kuten puutiainen, leviävät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä. Myös jotkut paikalliset lajit hyötyvät leudommista talvista. Esimerkiksi rusakon ja ketun voidaan katsoa kuuluvan ilmastonmuutoksen sopeutujiin. Talven myöhäisempi saapuminen saa myös monet lähimuuttaja linnut vitkuttelemaan muuttoaan tai jopa talvehtimaan täällä.
