Talviseurannan lajit

Eläimet sopeutuvat talviseen tuloon eri tavoin. Jotkut linnuista jäävät talvehtimaan Suomeen, toiset muuttavat etelään. Matelijat, sammakkoeläimet ja osa nisäkkäistä horrostaa tai nukkuu talven yli. Useimmat eläimet rakentavat talvipesiä suojakseen, monet eristävää lumipeitettä hyödyntäen. Talven aikana monet täällä talvehtivat eläimet myös vaihtavat vaaleampaan ja lämpimämpään talvipukuun. Talvisin eläinlajeja voi havainnoida myös niiden lumeen ja jään pintaan jättämien jälkien perusteella. Talvella aktiiviset lajit joutuvat talvisin liikkumaan ravinnon perässä.

Lue lisää siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa talvehtiviin nisäkkäisiin ja lintuihin

Metsäjänis

Metsäjänis on hyvin sopeutunut lumitalveen. Sen takatassut ovat isokokoiset “lumikengät”, jotka kannattelevat hangella. Talvipuku on lähes täysin valkoinen, vain korvien kärjet ovat mustat. Jos talvella ei ole lunta, jäniksen valkoinen suojaväri erottuu maisemasta ja altistaa jäniksen petojen hyökkäyksille. Metsäjäniksen talvista ravintoa ovat puiden ja pensaiden oksat ja kuori sekä varvut. Metsäjäniksen kiima-aika ajoittuu Etelä-Suomessa helmikuulle, pohjoisemmassa Suomessa maalis-huhtikuulle.

Rusakko

Rusakko vaihtaa vaaleampaan ja paksumpaan talvipukuun, mutta sen turkki ei muutu kokonaan valkoiseksi kuten metsäjäniksellä. Rusakko on laajentanut levinneisyysaluettaan kohti pohjoista Suomea, tällä hetkellä Oulu–Joensuu-linjalle asti. Rusakko hyötyy lauhoista, vähälumisista talvista, jolloin sen liikkuminen ja ravinnon saanti on helpompaa.

Orava

Päiväaktiivinen orava vaihtaa kylmäksi vuodenajaksi punaisenruskeaa kesäpukuaan paksumman, harmaan talvipuvun. Orava talvehtii suojakseen rakentamansa talvipesän sekä talvivarastojensa avulla. Oravan ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Talviravintoon kuuluvat muun muassa kuusen ja männyn siemenet, puiden silmut, sekä lintujen ruokintapaikkojen tarjonta.

Lumikko

Lumikko on maailman pienin petonisäkäs ja pienestä koostaan huolimatta nopea ja hurja saalistaja. Talvella sen turkki muuttuu kokonaan valkoiseksi, vain silmät ja kuono erottuvat tummina pisteinä lumihangelta. Lumikko saalistaa myyriä ja muita pieniä nisäkkäitä lumihangen alla olevissa käytävissä. Lumikon tasaparisten loikkien jäljet on kohtalaisen helppo erottaa lumelta.

Metsähiiri

Metsähiiren elinympäristöjä ovat metsät ja metsänreunat sekä puutarhat. Talveksi hiiri saattaa asettua myös rakennuksiin, esimerkiksi tyhjillään olevaan kesämökkiin. Hiiri jättää pienten jalkojensa jälkien lisäksi lumeen pitkän häntänsä vetämän viivan. Lumi suojaa hiirtä kylmältä, se selviää talvesta hangen alla syömällä varastoimaansa ruokaa, esimerkiksi siemeniä.

Kettu

Kettu on koko maassa tavattava hämärässä liikkuva peto, joka sopeutuu monenlaisiin elinympäristöihin. Runsain kanta on Etelä-Suomessa, jossa talvet ovat leudoimpia. Ketun talviturkki on paksu ja lämmin. Sen jäljet lumella on helppo tuntea säännöllisestä askeltahdista ja satunnaisesta hännän viivasta. Kettu tulee todennäköisesti hyötymään ilmaston lämpenemisestä, kun taas esimerkiksi sen arktisiin oloihin sopeutunut sukulaislaji naali joutuu ahtaalle.

Telkkä

Telkkä on Suomessa melko yleisenä esiintyvä sukeltajasorsa, joka käyttää ravinnokseen vesien selkärangattomia. Ilmastonmuutos on vaikuttanut telkän elintapoihin: sen  pesintä on aikaistunut, kun jäät lähtevät keväällä yhä aikaisemmin. Yhä useampi telkkä myös jää talvehtimaan Suomeen tai ainakin viivästyttää syysmuuttoaan Pohjanmerelle, eteläiselle Itämerelle tai Keski- ja Etelä-Eurooppaan.

Koskikara

Koskikara pesii Suomessa harvalukuisena ja pääosin Pohjois-Suomessa. Täällä talvehtivat koskikarat ovat enimmäkseen pohjoisessa Norjassa ja Ruotsissa pesiviä lintuja. Koskikara talvehtii avoimina pysyvien virtavesien äärellä, missä sen voi havaita sukeltamassa ja ruokailemassa virtaavien vesien selkärangattomilla.