Lumen syvyyden ja lumikuorman mittaus
Kuvat aukeavat suurempina klikkaamalla niitä
- Käynnistä havaintolähetti ja täytä tekemäsi havainnot.
- Valitse itsellesi sopivalta alueelta koskematon luminen kohta. Ihanteellisin vaihtoehto olisi valita noin 40 m pitkä suora linja, jonka varrella maasto on samantyyppistä ja jossa lumipeite olisi mahdollisimman tasainen. Lumen syvyys mitataan linjaa pitkin 10 m välein, eli linjalla tehdään viisi lumen syvyysmittausta. Lisäksi linjalla tehdään kaksi lumen punnitusta. Mittauksen voi kuitenkin tehdä myös pistemäisesti. Mittaa ja kirjaa havaintolähettiin lumen syvyydet 1–5 havaintopaikalta. Lumen syvyyden mittaamiseen tarvitset mittakepin tai muun suoran kepin, jonka merkitset ja mittaat mittanauhalla. Mittaa lumipeitteen paksuus maanpinnasta kohtisuoraan ylös lumen pintaan. Varo mittaamasta kiven, kannon, kuopan tms. kohdalta, jotta lumen syvyys olisi mahdollisimman paljon aluetta edustava. Jos lumipeite lepää kasvillisuuden varassa, olisi hyvä kaivaa lumeen kuoppa, josta näkee lumen alareunan, ja mitata lumipeitteen paksuus tästä ylöspäin.
- Mittaa ja kirjaa havaintolähettiin lumen painot 1–2 havaintopaikalta. Lumen painon mittaamiseen tarvitset muoviputken, mittakepin, lapion, muovipussin ja puntarin. Katso myös mallia kuvasarjasta yllä.
- Mittaa muoviputken aukon halkaisija niin, että mittaat putken sisäpintojen välisen pisimmän etäisyyden.
- Merkitse luku lomakkeen kohtaan ”näytelieriön halkaisija”.
- Mittaa lumikerroksen syvyys siltä paikalta, jossa teet lumipunnituksen.
- Työnnä putki pystysuorassa koskemattomaan hankeen ja lapioi lumi pois putken edestä, jotta saat työnnettyä lapion maanpinnan ja putken väliin.
- Nosta putkessa oleva lumi lapiolla auttaen. Varo, ettei lumi putoa pois putkesta.
- Kaada kaikki putkessa oleva lumi muovipussiin.
- Punnitse muovipussissa oleva lumi mahdollisimman tarkalla vaa’alla ja kirjoita paino ylös.
Huom. Tehdessäsi havainnon useita kertoja talven aikana likimain samasta paikasta saamme arvokasta lisätietoa lumipeitteen kehityksestä ja muutoksista. Peräkkäisillä havaintokerroilla mittaukset on hyvä tehdä kuitenkin aina koskemattomasta kohdasta eli ei täsmälleen samasta kohdasta kuin aiemmat mittaukset.
Ensilumi
Ilmatieteen laitoksen määritelmän mukaan ensilumi on satanut, kun aamukahdeksalta (kesäaikaan yhdeksältä) säähavaintoasemalla havaitaan maassa vähintään yhden senttimetrin lumikerros.
Faktoja ensilumesta:
- Suomen Lapissa ensilumi sataa varhaisemmin kuin etelässä.
- Lapissa talvi on huomattavasti pidempi kuin etelässä.
- Ensilumen sataminen ja talven lumensyvyydet vaihtelevat vuosien varrella.
- Ensilumi sataa Lappiin yleensä syyskuun lopussa tai lokakuun puoliväliin mennessä.
- Ensilumi sataa Helsinkiin yleensä lokakuun lopussa tai marraskuun puoliväliin mennessä.
- 1980- luvulla on ollut yleistä ensilumen saapuvan jo lokakuun alusta lähtien.
- Lumitilastojen mukaan lumen määrä Suomessa on vähenemässä.
- Lumipeite sulaa etelässä tyypillisesti huhtikuussa ja pohjoisessa toukokuussa.
- Kilpisjärven kylä hallitsee lumensyvyyden Suomen ennätystä, joka on 190 cm 19.4.1997.
Vertailun vuoksi: Ensilumi vuosina 2000–2001 ja 2015–2016
2015-vuoden talvena ensilumi saapui Lappiin jo lokakuun alussa, mutta etelässä vasta joulukuun puolivälin jälkeen. 2015–2016 talvi oli kestoltaan melko lyhyt ja vähäluminen verrattuna edellisiin vuosiin. Lumet sulivat silloin keskimäärin maaliskuun puolivälissä.
Kartasta voidaan havaita, että ensilumi sataa ja talvi alkaa Lapissa jopa kuukauden aikaisemmin kuin etelässä. Terminen talvi tarkoittaa vuorokauden keskimääräisen lämpötilan pysyttelyä alle 0 asteen. Terminen talvi on aikaisimmillaan alkanut Lapissa 1968 syyskuun puolivälissä ja myöhäisimmillään vasta marraskuun puolivälissä. Etelä- Suomessa talven alku sijoittuu yleensä aikaisintaan lokakuun puoliväliin, mutta viimeistään tammikuun puolelle. Yleisesti pysyvä lumipeite saapuu Pohjois-Suomeen keskimäärin lokakuussa ja Etelä-Suomeen joulukuussa. Talven tulo vaihtelee vuosittain muutamalla viikolla. Myöhäinen talven alku on seuraus ilmastonmuutoksesta. Lumipeitteellä on tärkeä rooli ilmaston kannalta sillä se eristää maanpinnan kaasujen vapautumista ilmaan ja heijastaa säteilyä.
Lähde: http://ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot
Lumen peittoala ja lumenpinnan laatu
Lumen peitto-alan sekä lumen pinnan laadun havainnot antavat tärkeää tietoa kaukokartoitustutkimuksen käyttöön. Satelliittiaineistot tarjoavat sekä alueellisesti että ajallisesti moninkertaisen määrän tietoa pistemäisiin maastomittauksiin verrattuna ja sen vuoksi ne ovat tärkeitä ilmasto- sekä vesistömallien tarkkuuden kannalta. Maastomittauksilla on tärkeä rooli kaukokartoitusalgoritmien kehityksessä sekä laadun varmennuksessa.
Lumipeitteen muodostumisen ja sulamisen aikana tehdyt havainnot ovat erityisen tärkeitä. Lumipeitteen pinnan laatu, mm. karkeus ja kosteus, vaikuttaa sähkömagneettisen säteilyn heijastusominaisuuksiin ja on siksi tärkeä lisätieto lumipeitteestä. Ensilumen päivän sekä lumen peittoalatiedon avulla saamme tietoa maamme alueellisista eroista sekä vuosien välisistä vaihteluista, joita hyödynnetään ilmastonmuutostutkimuksessa.
Lumen peittoalan havaintojen ohjeet
- Käynnistä havaintolähetti ja täytä tekemäsi havainnot.
- Kartoita silmämääräisesti lumen peittämä ala koko ympärilläsi olevalta alueelta pyörähtämällä itsesi ympäri.
- Alueen tulee olla lumen peittämän alan suhteen luonnollisessa tilassa eikä sisältää esimerkiksi aurattuja teitä.
- Voit myös ottaa kuvan havainnostasi.
Jäätilanteen havainnointi
Vesistöjen jääolosuhteiden tunteminen on edellytyksenä monien luonnossa esiintyvien ilmiöiden selvittämiselle sekä vesistöjen hyöty- ja virkistyskäytölle talvisin, ja sillä on merkitystä myös turvallisuusnäkökohtana. Jäänpaksuuden, jäätymisen ja jäänlähdön aikasarjoista on mahdollista tutkia pitkäaikaisia vaikutuksia ja ilmastonmuutosta. Lisäksi tiedotusvälineet ja kansalaiset ovat hyvin kiinnostuneita jäänpaksuudesta talvisin. Jokien jäätymis- ja jäänlähtötiedot auttavat talvivirtaamien ja kevättulvien ennustamisessa.
Vesistöjen jäätilannetta seurataan myös satelliiteilla. Vesistöjen jäätilannehavainnot antavat tärkeää tietoa kaukokartoitustutkimuksen käyttöön. Yhden satelliittikuvan avulla voidaan saada tieto koko järven jäätilanteesta ja mikä kohta järvestä on jäässä ja sulana. Maastomittauksilla on tärkeä rooli kaukokartoitusalgoritmien kehityksessä sekä laadun varmennuksessa. Erityisesti vesistöjen jäätymisen ja sulamisen aikana tehdyt havainnot ovat tärkeitä.
Ohjeet havaintojen tekoon
- Käynnistä havaintolähetti ja täytä tekemäsi havainnot.
- Kartoita silmämääräisesti itsellesi sopivalta joelta, järveltä tai mereltä jäätilanne. Voit myös ottaa kuvan havainnostasi. Valitse sopivin vaihtoehto:
- Ei jäätä – Näköpiirissä ei ole jäätä.
- Osittain jäässä – Järven, joen tai meren näköpiiri on osittain jäätynyt tai sulanut.
- Yhtenäinen jääpeite – Koko näkyvä vesialue on jään peitossa, jolloin voit mitata ja ilmoittaa jään paksuuden (cm). Huom. Heikoille jäille ei saa mennä!
- Pysyvä jääpeite – Tarkka päivämäärä, jolloin kyseinen vesialue jäätyi kokonaan. Jos tarkkaa päivää ei ole tiedossa voi käyttää kategoriaa ”Yhtenäinen jääpeite”.
- Jäänlähtö – Tarkka päivämäärä, jolloin jää murtui ja lähti liikkeelle.
- Jäätön kausi – Tarkka päivämäärä, jolloin jää suli kokonaan näköpiiristä kyseiseltä vesialueelta. Jos tarkkaa päivää ei ole tiedossa voi käyttää kategoriaa ”Ei jäätä”.
Maanpinnan jäätymisen havainnointi
Maanpinnan jäätyminen vaikuttaa merkittävästi kasvillisuuteen ja hydrologiseen kiertoon lisäten pintavaluntaa. Maanpinnan jäätyessä myös maaperässä oleva vesi jäätyy. Jäätynyt maavesi eli routa aiheuttaa tilavuuden muutoksia maaperässä ja voi vaurioittaa mm. teitä ja rakenteita. Roudan esiintyminen vaikuttaa maan kantavuuteen esimerkiksi puunkorjuussa ja peltotöissä. Pehmeä ja märkä maaperä kasvattaa puiden kaatumisen riskiä talvimyrskyissä tai tykkylumen vaikutuksesta, jolloin voi syntyä suuria vaurioita ja katkoja sähkönjakelussa. Maanpinnan kosteutta ja jäätymistä seurataan maastohavaintojen lisäksi mikroaaltokaukokartoituksen avulla, mikä kehittää mikroaaltotekniikkaa ja laadun varmentamista.
Ohjeet havaintojen tekoon
- Käynnistä havaintolähetti ja täytä tekemäsi havainnot.
- Havainto suoritetaan poistamalla pintakasvillisuutta ja kokeilemalla esim. ruuvimeisselillä tai vastaavalla kestävällä esineellä saako sen helposti työnnettyä maahan. Voit myös ottaa kuvan havainnostasi. Valitse sopivin vaihtoehto:
- Maanpinta sula – Maanpinta on sula ja kestävä esine uppoaa helposti maahan.
- Maanpinta kuiva – Maanpinta on sula ja tuntuu kuivalta. Kasvillisuus voi olla kasteen tai sumun kostuttama.
- Maanpinta kostea – Maanpinta tuntuu kostealta. Pintakerros on voinut kostua sateen, sulaneen lumen tai sulaneen roudan vuoksi.
- Maanpinta märkä – Maanpinta on märkä ja esiintyy vesilätäköitä.
- Maanpinta jäässä – Maanpinta on jäässä. Kestävä esine ei uppoa maahan.
